Lapin likan lantikka

[kumpula]

Joo, tässä itekkin uskaltauduin aloittelemaan kertomaan omasta surkuhupaisasta lantikka rojektista. Taisi ola marraskuuta 2014, kun tuli ostettua Land Rover Discovery ykkönen. Halavalla sai ihan hyvän. Lokareita oli avarrettu ja korotusjouset oli, siinäpä mitä oli tehty valmiiksi maastoominaisuuksia parantaakseen.



Otteessa on 255/85/16 renkulat ja saman kokoiset mudterrainit oli alla. Auto oli katsastamaton, oli pientä hitsausta vailla, vilkku särki ja pakkivalo ei pelittäny. Vitonen ei toimi ja kakkonen on kulunu. Semmosta se on kun ilman öljyjä ajelee ja kakkosta rassaa... Eli vaiheloota pitäs vaihtaa jossain välin.. Onneksi sellainen ilmestyi ilmaiseksi liiteriimme.

Omista taustoista sen verran, että sujuvasti olen katsellut ja kuunnellut auton korjaushommia ja nyt tuli pakottava tarve itsellä kokeilla, miten ämmälle käy. Toki renkaat olen osannu vaihtaa ja jotaki pikku hommia touhuta. Mutta tosiaan termistö varmaankin menee suurelta osin päin hanuria ja rojekti on oletettavasti täynnä onnistumisen ja epäonnistumisen riemua. Ja autosta olisi tarkoitus saada mukava safaripeli..

Viime keväänä toimin tosiaan kokopäiväsienä kotiorjana, niin auton katsastus kuntoon laittoon en kerennyt osallistumaan. Vilkun vaihoin, huraa! Ja laitoin mie alustansuojamassaa auton pohjan täyteen, eipä uskois, kun nyt autoa katselee.. Mutta auto sai leiman.

Ostin keväällä viksuna likkana T-Maksin 9500lb vinssin. Ja siihen sain johot ite laitettua, mutta vinssipetin laitto jäi taitavimmille. Hitsaustaitoja en nimittäin omaa... vaikka kuinka haluaisin. Mutta olin kotiorjana, nyttemmin olen päässyt ulkonakin käymään.


Onneksi oli ohjekirja matkassa!


Leiman saatua uskaltauduin parille pikku safarillekin. Auto kulki suht hyvin ja emäntä innostu entisestään. En ole ikinä ollut viehättynyt mud terraineista ja arvelin aluksi ostavani rahan puutteessa tilalle kaimanit. Sitten tupsahti eteeni käytetyt mielestäni edulliset 33x12,5-15 boggerit. Juurikin sen kokoiset, jotka minulle riittää tässä vaiheessa harrastusta oikein hyvin. Ja ne ostaa täräytin ja olin onnellinen.



Ja ennen kuin boggersböitä pääsin kokeilemaan. Kerkesin aloittaa ensimmäisen isomman remppani. Discon vakiovälitykset oli vaihettava 4,7 välityksiin. Neuvoa kysäisin, vastaus oli en tiiä. Ja siitä se onnistumisen riemu alkoi. Eka purin takapään. Sujui ongelmitta hymyssä suin. Etupäässä mutterit oli hieman vähän tiukemmalla ja parin vittuperkeleen jälkeen myös etuperä oli pöydällä.


Ja kusetin taas, oikiasti se oli terassin lattialla..


Keväällä olin ostanu serieksen perän etelästä, näkemättä perää ostaessani. Noh, kun vihdoin perää alettiin tutkimaan, sinne oli katkennut vetari ja se laita oli sen näköinen, että vetaria oli yritetty räjäyttää pois. Onneksi lautaspyörä ja pinjoniakseli oli ehjiä vaikkakin kuluneita. Ne integroitiin eriin vanhaan serieksen murikkaan. Että semmosta perän viilausta tällä kertaa..

No tosiaan apuja sain lautaspyötän ja pinjoniakselin vaihtoon. Minusta ei kuulema ole siihen. Yllättäen olenhan nainen.

Kasatut perät sain laitettua takaisin kivuttomasti. Kääpiönaiset on kuin tehty istumaan maasturin alle. Uudet perän mutterit ja kardaaninpultit ostin, että jos joku vielä joskus haluaa en auki. Ohjausvarren pään särjin typeryyttäni ja vaihtoon pyysin suutuspäissäni alistuneena apua. Eli onnistunut remppa, ei vuoja ees öljyä.

Ihanat kumiset konepellin kiinnikkeet sain vaihettua välissä, kun menivät poikki. Liinan pätkillä sai väliaikasesti kannen kiinni.



Ja sitten vihdoin pääsin kokeilemaan boggereita ja sekö se lystiä oli. Ilmeisesti lantikka arveli, että nyt vinssiä ei enää tarvita, kun parin kostean reissun jälkeen kiinanihme sanoi sopimuksen irti. Kerran alko vasaralla toimimaan kotipihassa, mutta kun mettään päästiin pukkas vain sujuvasti vaijeria ulos.


Siinä se ihme pukkas vaijeria pihalle, kun typeryyksissäni kiinni ajoin.


Aukasin relepoksin ja taivastelin, että ei näy mittään ihmeellistä, liittimet käytin auki ja työnsin kontaktispreytä ja ei pelannu. Sitten aukastiin se pienempi musta poksi ja sieltä löyty mutaa ja paskaa ja hapettumia. Ei muutako vanupuikot käyttöön ja rasiaa rassaamaan. Ja litra spreytä. No ei se toiminu vieläkään. Ei muutako halkoja hakkaamaan vitutukseen.

Sitten seuraavana päivänä arvelin aukasta vinssin moottorin ja sieltä löyty litra kuravettä ja hapettumia. Tilalle litra kontaktispreytä. Kansi kiinni ja kokkeilemaan. Ja niin se vain alko pellaamaan! Keula kasaan ja viikonloppuna kovaan ajoon. Ei pijä ennää kokkeilla ennenkö reissuun lähtee.