Oikeat Mielipiteet - PÄIVÄKASKU N:o 1, 16.12.2002

[Lars]

Suomen kunniakkaat kansalaiset!

Liittovaltio on solmittu maamme ja Euroopan Unionin välille, ja ankarat taloudelliset suhteet, joiden takia on mm. Saksalle luovutettu melkeinpä jokainen penni, jonka edestä te olette vuodattaneet hikeä kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä, eli rahaa.

Te ette tahtoneet devalvaatioita, pankkitukea ja umts-kauppoja, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teiltä riistettiin rahat, vaikka olitte tehneet Suomen vaurauden eteen suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.

Yli 300.000 teistä, jotka lamaan jouduitte, ei enää näe työpaikkaa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet taloudellisen asemansa. Mtuta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt pari taksia makaa korjaamolla, muutama EU:n lippu on poltettu ja tuhansia tarhaeläimiä vemmeltää vapaana metsissä, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte vaan vierestä, kun ne muut punkkarit ja kettutytöt riehuivat.

Kansalaiset! Olen politikoinut monilla tantereilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne kuuliaisia kansalaisia. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä veromarkasta, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.

Kiitän teitä kaikkia, avustajia, valtiosihteereitä ja virkamiehiä, mutta tahdon erikoisesti painostaa veronmaksajien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat antaneet rahat, jotka alkuaan olivat heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään laman korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.

Kiitän korkeita virkamiehiä ministeriöissä ja valtionyhtiöiden johtokuntia heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään rahojen kuluttamisessa, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, verovirkailijoita, pankkien johtajia, suurosakkaita ja yhtiönsä konkurssiin hoitaneita, jotka usein ovat tehneet mahdottomien rahamäärien kuluttamisesta mahdollisen.

Kiitän Suomen työssäkäyviä kaikkine ammatteineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet ylitöitä laman ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä Suomen työssäkäyvät ovat käyneet päin monin parempaa väkeä, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin rahatalouden menetelmin, ja sitkeydestä, millä työssäkäyvät ovat pureutuneet jokaiseen penniin Suomen entistä rahaa. Yli yhdenkin prosentin saatu palkankorotus kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet kaikkein vahvimmat ammattiliitot.

Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lakkoja - lakkolaisten uhrimieltä ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vienyt tuhansia työvuosia kallista työaikaa. Lakkojohtajien jalo henki on kannustanut ja tukenut lakkolaisia, joiden kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.

Kunniapaikalla ovat myös laman ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ylityökiellonkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen maallemme sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta lakosta huolimatta ovat työskennelleet rikkureina. Kiitän heitä isänmaan puolesta.

Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu elvyttämään kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Maamme oli pieni ja sen taloudelliset reservit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu kilpailuun suuria maita vastaan. Urhoollisten työläistemme raataessa yötä päivää oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava taloja vaikka kuutamourakalla. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli haettava sosiaaliapua ja työttömyyskorvauksia, aikana, jolloin kaikki rikkaat kuumeisesti varustautuvat lamaa vastaan, joka vyöryi yli isänmaan. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kauan kestäneen laman jatkuessa olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet EU:sta muuta kuin lisää maksettavaa emmekä mitään ulkomaista apua työrintamillemme, joilla omat miehemme vuoro- ja ylitöissä yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien markkinavoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.

Kun tämän laman historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!

Ilman aulista apua rahojen kuluttamisessa, mitä Saksa ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen lamamme kenties jäänyt toteutumatta markkinajohtajien lukemattomia monopoleja, patentteja ja suojatulleja vastaan.

Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta EU-virastoista, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun eräs EU-maa itsestään huolehtien yritti tämänkin viraston kahmia itselleen.

10 vuoden veristen työtaistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisovat työläisemme vielä tänä päivänä voittamattomana laman edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat konkurssit ovat levittäneet köyhyyttä ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Palaneet sahamme ja raunioitetut yrityksemme kaukana susirajan takana, jopa niinkin kaukana kuin Kehä III:n pohjoispuolella, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.

Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut antamaan loputkin pennimme vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, pennit, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme säästäneet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan yhä köyhempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä muinoin puolustimme devalvoimatonta markkaamme.

Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen hyvinvointivaltion suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meille siitä on seurannut.

--------------------------------------------------------------------------------

np@co.jyu.fi (Mr. Niilo Paasivirta)