Kuumehoureet ja muu sekoilu

[VonLeka]

Oletko nähnyt sairaana ollessasi harhoja, luullut olevasi joku muu, tai herännyt keskellä yötä kuvitellen, että olet keskellä viidakkoa? Kirjoita tähän ketjuun houreiset kokemuksesi.

Olin kerran useamman päivän korkeassa kuumeessa, öisin lämpö pääsi nousemaan 40 asteen kieppeille. Heräsin joka yö tuskaisena, mutta en osaa sanoa, oliko kyse fyysisestä kivusta vai mistä. En pystynyt olemaan paikallani sängyssä, vaan kiemurtelin lakkaamatta.

Yhtenä yönä heräsin taas, mutta tällä kerralla en muistanut kuka olen. Hetken pinnisteltyäni muistin olevani joko lakimies tai lehtimies, mutta en ollut varma kumpi. Asiaa pohtiessani aloin tajuamaan, etten ole välttämättä kumpikaan. Lopulta päätin varmistaa henkilöllisyyteni aamulla, kun vanhempani ovat heränneet.

Lähdin kerran lomamatkalle ilman yöunia, ja loppupäivän oli aivan kummallinen olo. Lentomatkalla fiilis oli vielä hyvä, mutta perille päästyäni tuntui siltä, kuin olisin unessa. En hahmottanut ympäristöäni kunnolla, ja esimerkiksi tietä ylittäessäni pelkäsin arvioivani lähestyvän auton etäisyyden väärin. Jouduin katsomaan koska muut ylittävät tien, ja liikkumaan sen mukaan. Illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että tila jäisi pysyväksi. Aamulla olo oli kuitenkin taas normaali.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

edit:

Pari kertaa olen kuumehoureissa nähnyt asioita, jotka tapahtuivat vasta myöhemmin päivällä. Tai ehkä mä olen sit alitajuisesti konstruoinut ne tapahtumaan. Hämmentäviä kyllä.

[tratok]

Pitkästyttävässä sahatyössä vähillä yöunilla tuli koettua outoja "valveunia". Tuntui että olisi ollut unessa, olin näkevinäni erilaisia hahmoja keskellä sahalinjastoja ja vastaavaa. Ajan myötä siihen tottui, joskus sahamoottorit näyttivät muuttuvan natseiksi.

Tämmöisiä kokemuksia itsellä :-D

Itellä kerran tuli tämmönen katsottuani Suomi-Kanada jääkiekkopelin pari vuotta sitten, että oli vähän kuumetta ja sitte rupes paikat puutumaan. Ensin jalat meni ihan löysiksi ja siitä se sitten levis ylemmän kehoon. En pystyny kohta enää kävelemään tai liikkumaan ylipäänsä hallitusti. Rojahdin sitte sängylle, ja alko tuntua, että hengittäminenkin on vaikeeta. Justiinsa sain mongerrettua, et soittakaa ambulanssi ennen kun puhe meni ihan kokonaan puuroksi. Seuraavaksi meni muisti, ku ambulanssi tuli niin en osannut enää kotiosoitettani ym. tietoja -mistään henkilötunnuksista puhumattakaan. Ambulanssissa rupes tajunta hämärtymään, näkö pimeni, äänet rupes kuulostaan oudoilta ja niin edelleen. Sairaalaan päästyäni tuli sitten aivan hirvee horkka ja pyörryin ainakin kerran. Seuraavana aamuna ei ollu mitään oireita, kuumetta ei ollu nimeksikään.

Seuraava viikko meni sitte sairaalan pedissä ja sain kiertää kaikissa mahdollisissa röntgen- ja magneettikuvauksissa ja aivosähkökäyrä(mikälie)-mittauksissa. Lisäksi lääkäri muunmuassa röysi spinal tapin ottamisen kymmenen kertaa peräkkäin. Oli selkäpuoli melko turta sen jälkeen.

Hassua tuossa jutussa kuitenkin oli se, että oireille ei löytynyt minkäänlaista selitystä. Ne vaan tuli ja meni yhdessä yössä. Aivokalvontulehdushan vois kuulostaa loogiselta, mut ei se sekään vissiin ollut. Hämmentävää. Onni onnettomuudessa oli se, ettei jäänyt mitään hermosto ym. -vammoja tuosta tapauksesta. Olishan siinä voinut henkikin mennä, kuka tietää. Ehdottomasti hämmentävin asia, mitä oon elämässäni kokenut. Hyisss.

Kuumeisena ei kyllä koskaan tunnu miltään, mutta muuten on parit kerrat tullut nähtyä harhoja.

Toinen kerta oli joskus 16-vuotiaana kun olin ottanut nukahtamislääkettä. Nukahdin kyllä, mutta heräsin keskellä yötä. Olin silloisen eukon kämpillä ja näin että huoneessa oli helvetisti tonttuja. Semmosia alle metrin mittaisia joka puolella. Jotkut istuskeli penkillä ja poltti piippua ja jotkut vaan säntäili ympäriinsä. Sitten katsoin lattialle ja siellä luikersi käärmeitä. Eukko oli herännyt kanssa koska meikäläinen istuskeli sängyllä ja nauroi kovaan ääneen ja puhuin itsekseni jotain sekavia vammaisia juttuja. Sitten tajusin näkeväni harhoja ja hyppäsin ylös ja kävin laittamassa valot päälle kun halusin nähdä mitä ne jutut oikeasti oli. Ne oli kaikki jotain vaatteita ja käsilaukku jne.

Toinen oli intissä leirillä tosi vähillä unilla yksin vartiossa. Olin kuoleman väsynyt ja tuijottelin kaukaisuuteen. Sitten mulle tuli mieleen että voisinkohan kuvitella sinne kaukaisuuteen mustan hevosen joka juoksee kohti. Sitten sinne ilmestyi musta hevonen joka juoksi minua kohti. En tiedä miten, mutta yhtäkkiä vaan keksin, että voin kuvitella näkeväni ihan mitä vaan ja se ilmestyy näkökenttään heti ja juuri sinne minne haluan ja juuri sen näköisenä kun haluan. Tulihan siinä kaikenlaista kuviteltua.

[Rohmo]

mettässä näkee kun pikku-ukkelit offaa
Tässä kaverin havaitsema offari joka saatiin ikuistettua aikas harvinainen näky

[Offipiru]

Ihan kammokankkusessa kuullut jääkaapista Oltermanni-ukko ääniä ja kerran olin tivolissa 42c kuumeessa

joskus olin duunissa pakon sanelemana puolipäivää reilun neljänkymmenen asteen kuumeessa, ajoin taksia ja näin kaikki lyhtypylväät päättöminä ihmisinä. Vilkuilin siinä asiakasta ja katselin hänen reaktiota mutta hän näytti normaalilta joten oletin näkyjen olevan kuume houreita.

[oke]

joskus olen nähnyt taivaan violettina ja virtsan sateenkaaren väreissä, kaveri samaan aikaan juoksi viikatemiestä pakoon

[Jeeper]

ei onneksi ole vielä omalle kohdalle osunut:

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/...1120SI1TL02ei8

[Profi]

Alkuperäinen kirjoittaja Jeeper

ei onneksi ole vielä omalle kohdalle osunut:

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/...1120SI1TL02ei8

Mulla on kerran käyny tolleen. "heräsin" keskella yötä, vähän hämärässä huoneessa näytti niin kun joku tumma hahmo seiso sängyn vieressä ase kädessä. Yritin liikkua ja huutaa mutta mitään muuta ei pystyny tekeen ku silmiä liikuttaa vaikka olin "hereillä". Oli aikas hirvee kokemus, toivottavisti ei tuu enää toiste