Offipalsta.COM  

Palaa takaisin   Offipalsta.COM > Linkit muihin palveluihin > Elävä Arkisto > Out of this World > Rakas Päiväkirja
Rekisteröidy Offiblogit Yhteisö Kalenteri Viestit tänään Haku

Rakas Päiväkirja Foorumin käyttäjien yhteinen päiväkirja.

 
 
Työkalut Etsi tästä viestiketjusta Näkymä
  #1  
Vanha 31.10.2003, 12:51
zartsa zartsa ei ole kirjautuneena
Aktiivijäsen+
 
Rekisteröitynyt: 26.07.02
Sijainti: Finland.
Viestit: 220
Perusasetus

Suklaan himo


Tulin lauantaina kotiin. Mieheni oli ostanut suklaata. Rakastan
suklaata. Miestäni ja suklaata. Olen karkkinarkomaani. Söin heti
puolet suklaasta ja meinasin oksentaa. Pyysin miestäni
piilottamaan loput suklaat. Näin tapahtui.

Tuli sunnuntai. Heräsin ja menin vaa'alle. Olin lihonut neljä
kiloa. Sain raivokohtauksen. Pidin tunnin monologin uhoten siitä miten
aloittaisin uuden elämän. Lähdin lenkille. Tulin kotiin ja jumppasin.
Vatsalihaksia ja vatsalihaksia. Aivan mahtava olo. Kiinteyttävää pyllyliikettä
ja muutama punnerrus. Miesten punnerrus. Sitten iski himo. Ihan hirveä
suklaahimo.

Teen tomaattikeittoa, koska minulla on uusi terveellinen elämä. Syön
tomaattikeittoa ja himoitsen suklaata. Missä se suklaa on?
Huutaa pieni ääni päässä. Missä se on?! Kävelen peilin eteen muistuttaakseni
itseäni ylipainosta, mikä saa oloni tukalaksi. Suklaata. Suklaata.
Jossain on suklaata. Sitä paitsi olen tänään urheillut. Olen tehnyt
vatsalihaksia ja vatsalihaksia ja syönyt kevyesti.

En kehtaa myöntää miehelleni heikkoa luonnettani. En
pysty kysymään missä suklaa on, koska olen juuri muutama tunti sitten
uhonnut laittavani itseni kuntoon. Suklaata! Mielialani on kireä. Tunnen
itseni masentuneeksi ja ärsyynnyn kaikesta. Mielestäni mieheni on
ärsyttävä, koska hän on piilottanut suklaan. Se oli minun suklaa. Se oli
ostettu minulle! Missä on minun suklaani!? Yritän rauhoittua ja laitan pyykit
koneeseen. Poltan tupakan. Suklaa... suklaa... suklaa... en kykene tähän...
himoitsen suklaata niin paljon, että olen valmis nöyrtymään. Myöntämään
olemattoman itsekurini ja paljastamaan karkkinarkomanian.

"Missä suklaat on", kysyn hiljaa. "Mä söin ne", vastaa mies. "Mitä! Söit
mun suklaat? Milloin?" kuulen itseni huutavan niin kuin mielisairaat
psykopaatit kauhuelokuvissa. "Niin, söin ne sillä aikaa kun olit
lenkillä", jatkaa mies.
"Eihän näin voi olla? Nyt menet ostamaan lisää kaupasta tai mistä vaan. Mun
on pakko saada suklaata. Ne oli mun suklaat!!! Hämmentynyt hiljaisuus.
"Mutta sähän oot laihdutuskuurilla...",sanoo mies.
"Mitä?! Olenko mä sun mielestä lihava?!"

-----------------------
Minut on helppo pitää tyytyväisenä niin kauan, kun saan tahtoni läpi.

Vastaa lainaten
 


Käyttäjiä lukemassa tätä viestiketjua: 1 (0 jäsentä and 1 vierasta)
 

Pikalinkit


Sivu luotu: 22:10 (GMT +2).