Tähän ketjuun tulee juttua velipojan gee projektista jossa kunnostuksen kohteena 300GD vuosimallia 1981. Autosta on tarkoitus tehdä käyttöauto jolla ajetaan työmatkat joka päivä ja sen lisäksi pitää päästä talvella jänismetsälle huonokuntoisia / auraamattomia metsäteitä pitkin.
Velipoika oli katsellut nettiauton tarjontaa gee mersuista jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa (halpaa projektia tai hyväkuntoista helmeä) ei vain tuntunut löytyvän. Eräänä syyskuun alun perjantaina rupesimme tekemään talliin suursiivousta ja siinä sivussa tuli sitten juotua olutta ettei pöly päässyt kurkkua kuivaamaan. Kun talli oli saatu siivottua istuimme tupakalla ja ihailimme työn jälkeä samalla kännyllä nettiautoa selaten. Sinnehän se gee olikin ilmestynyt ja kun humalatilakin oli autokauppoihin sopiva soitti veli heti myyjälle ja kauppojen hieronta lähti käyntiin. Kauppoja ei vielä perjantaina saatu sovittua joten päätimme lähteä käymään kaupungilla kapakassa...
Muistikuvat on vähän hataroita loppuillasta, mutta seuraavan aamuna yllytin veljeä tekemään tarjouksen sillä ehdolla että ostan junaliput jos lähdetään heti autoa hakemaan. Puhelimessa sovittiin että myyjä tulee meidät asemalta hakemaan ja eikun junaliput tilaukseen. Parin tunnin päästä istuimmekin junassa ja hirvittävä krapula alkoi hiipimään päälle ja tuntui että muutaman sadan kilometrin matka ei lopu koskaan. Perillä meitä odotti kyyti ja lähdimme autoa katsomaan. Koska auto näytti samalta kuin kuvissakin lähti velipoika tekemään papereita ja itse ruuvailin kilvet irti ja teippasin siirtokilvet paikoilleen.
Auto oli viimeksi ollut liikenteessä 2006 joten vähän hirvitti lähteä kolmensadan kilomerin matkaa taivaltamaan varsinkin kun myyjän mukaan akku on ihan pasko eli ei kannata sammuttaa autoa ja lisäksi moottorista oli jostain syystä otettu termostaatti pois. No kaupat tuli tehtyä ja geen nokka käännettiin kohti kotia. Alle kymmenen kilometrin jälkeen alkoi kabiiniin hiipiä jarrujen käry jota pysähdyimme ihmettelemään. Pelkääjän puolen etu jarru oli jumittanut joten mukana ollut moska käyttöön, pienen kolistelun jälkeen jarru löysäsikin ja jatkoimme matkaa sillä puheella että jarrupolkimeen kosketaan vain hätätapauksessa. Jonkin matkaa taivallettiin hiljaisuuden vallitessa ja kabiinin muuttuessa pikkuhiljaa lämmöltään jääkaappia vastaavaksi. Termostaatin puuttuminen -20C pakkasessa teki sen että lämmityslaitteen kennolta ei lehmän henkäystä lämpimämpää tullut eikä jalkatiloissa olleet läpireijät paljon tilannetta auttanut. Tähän päälle vielä kuskin ikkunasta nakattu tupakan tumppi jonka jälkeen ikkuna ei enään sulkeutunut katkaisi kamelin selän ja autiossa yössä kaikui hysteerinen nauru.
Pitkän ja kylmän metsätaipaleen jälkeen pysähdyimme tankkaamaan ja ikkunaakin saatiin melekein kiinni joten jatkoimme matkaa. Kotiin kuitenkin loppujen lopuksi päästiin ja väsyneenä jouti suoraan nukkumaan ja jalatkin lämpeni kun niitä oli pari tuntia peiton alla hautonut.
Alla kuvia tallin siivouksesta sekä seuraavalta päivältä kun pirssiä tallissa ihmeteltiin.