Paras ja huonoin autosi

[-MaTTi-]

Paras? = vähävikaisin vai muuten miellyttävin, vai kokonaisuudesta tullut mieltymys?
Huonoin? = huonokuntoisin vai vastenmielisin?

Ite tykänny eniten tuosta 2006 FJ Cruiserista. Ostin sen 2011 45tml ajettuna ja ajellut n. 222tkm sen jälkeen (vaihdoin kilsamittarin). Varsinaisia vikoja ollut etupyöränlaakerit ja laturi.
Jarrulevyt ja palat kertaalleen, mut mihinpä ei. Tämä viime vuosina jäänyt vähän jo harrasteautoks, seisoskelee suurimman osan vuodesta.

Helpoin ollut tuo 2009 Urban Cruiser 1.4D jolla tulee nykyään päiväajot suhailtua. Ollut meillä 8 vuotta ja kilsat ajettu 200-340tkm väli. Startin oon vaihtanu, muuten kaikki alkuperäistä koiranluita, iskareita, jousia ja niveliä myöten. Etupalat ja takalevyt/palat tähänkin tietty.

Huonokuntoisin oli varmaan vajaat 30 vuotta sitten yks takavetoStarletti joka poltti litran sataselle öljyä. No, öljyrenkaat siitä vaan oli jumissa, mut koneen puratti. Mätäkin oli.

Epämiellyttävin/eniten inhoomani oli kyllä 2003 Rellun Laguna, kaasutettu ja käytännössä ilmainen kun Trafin sponssas kaasuasennuksen. Ajelin sillä 27tkm ja en viittiny ees öljyjä vaihtaa. Vikavaloja paloi milloin mitäkin ja kahdesti narun jatkeena piti kotimatkalta palata. Ikkunat ei auennu, ilmastointi ei toiminu jne.

[Kaitsu67]

Alkuperäinen kirjoittaja -MaTTi-

Paras? = vähävikaisin vai muuten miellyttävin, vai kokonaisuudesta tullut mieltymys?
Huonoin? = huonokuntoisin vai vastenmielisin?

Mietin samaa, että aika subjektiivinen kysymys...millä "spekseillä" noita arvostelisi....

Kun se huonoinkin voi olla joku halpa ritsa täynnä vikoja ja hitsaamista, mutta eihän halvalta ritsalta taas voi mitään odottaakaan.....paitsi jos ostanut muka hyvän ja saanut paskan....

Tai paras, et onks se se fiilis kun ajaa vai miltä se näyttää vai ettei paljon vikoja tai pitääkö siinä olla kaikki osa-alueet 10 pistettä....

Ei pysty tähän kyllä nyt oikeen tehdä tollasta paras/huonoin jakoa, kun ei ole ollut niin paskaa autoa, että ois jääny joku erityisesti mieleen, ja sit toisaalta taas kaikki Lantikat ja Ranget on niitä parhaita ja suu messingillä kun ajaa....

Ja parikyt vuotta kun ajoi uusilla työsuhdeautoilla ja ne meni 3 vuoden välein vaihtoon, niin ei niin uusiin kerinny koskaan mitään kaksista tulemaan edes, eikä niitä tietenkään tarvinnu ku viedä huoltoon eikä oma lompakko niistä kutistunu.

[turakki]

No jaa. Toitsuista olen tykännyt. Pari ruiseria on ollut. Hj palveli vajaat parisataa tuhatta mainiosti. Pitempää siivua tuli ajettua aika paljon, samoin raskaampaa työajoa kärryn kanssa. Isommin ei tarvinnut edes korjailla. Bj on tuossa edelleenkin vähäisellä käytöllä. Se on tullut aina ajamalla kotiin viimeisen 27 vuotta. Ekat 5 vuotta palveli taloutemme ainoana autona.

Pari ysärin alun corollaa on ollut. Todella lujia ja tylsiä pelejä. Pitkällä ysikakkosella ajettiin meillä noin 230000-400000. Huollettiin ajallaan, korjattiin harvoin. Halvin autoistamme joka suhteessa. Aina avaimesta käyntiin ja ajamalla perille.

Huonoimpia ovat olleet ehdottomasti suzukit. Ekasta lianasta halkesi etutasauspyörästö. Toinen samanlainen sulatteli katalysaattoreita ym. konepuolen vikoja, sitten väsähti laatikko. Molemmilla kilsat tuhoutumisen aikaan alle 170000. Molemmat ostettu merkkiliikkeestä kunnossa olevina.

Mikä sitten on hyvä auto? Tärkein on toimintavarmuus, lähtee käyntiin tarvittaessa millä tahansa kelillä ja vie perille. Hoitaa tarvittavan kuljetustarpeen niissä olosuhteissa missä käyttö tapahtuu. Käyttökulut vaikuttavat myös nykyään melkoisesti. Puhtaasti harrasteautolla tämä ei tietty ole ensisijainen ongelma. Nykyään arvostan jonkinlaista vaivattomuutta, ettei olisi koko ajan jotain pientä fiksiä vaativaa.
Jonkinlainen positiivinen fiilis täytyy autossa olla, ettei aina ketuttaisi liikkeelle lähtö.

Yleisesti auton voi tuomita huonoksi hyvinkin nopeasti, toisaalta itse hyväksyn auton hyväksi vasta vuosien käytön jälkeen.

[JasuT]

Alkuperäinen kirjoittaja turakki

Yleisesti auton voi tuomita huonoksi hyvinkin nopeasti, toisaalta itse hyväksyn auton hyväksi vasta vuosien käytön jälkeen.

Tuo on kyllä totta...

Nopeimman tuomion omalla kohdalla sai 100A Datsun, olikohan seitenkutonen yksilö. Jäi vähän vahingossa mulle, kaveri oli autonsa vaihdon jo sopinut, sekä paikan vaihtoaktille, vaan näiden välissä loukkaantui vakavasti. Kävin kaupan suorittamassa, myyjä halusi väkisin kohtaamansa ihmisen nimen paperiin, eikä muita ollut mukana niin mullehan se sit tuli. Vuoden 1992 kesää elettiin tuolloin. Tällä koeajoa riitti Patalahden Essolta Jyväskylään, jo Keljon kohdalla oli aika vahva mielikuva syntynyt. Eikä kaveri sitä nimilleen koskaan halunnut, päätyi lopulta peltoautoksi...

Melkein yhtä nopeasti tuomitsin 128 Fiatin, seitenysi tämä eli päästömitattava tapaus. Olihan siinä ostohetkellä vielä viisi viikkoa leima voimassa, Luisi -pikkuratti ja kahdet renkaat. Huikeat 400 mk tuosta maksoin keväällä 1993. Päästöjä kävin hupina mittauttamassa, säätötoiveella että saisi kelvollisen lapun suikkalakille. HC oli vähän koholla, kolmessa tonnissa, tonniin piti päästä ja säätäessä aina sammui lähestyttäessä kahta tuhatta. Pyysin säätäjää säätämään takaisin siihen missä käy parhaiten, ja jatkoin leiman loppuun ajamista. Kelpasi Viroon vietäväksi kuitenkin, ja noutajat maksoi jopa tuplat sijoitukseen nähden. Ja se ratti, jäi harmittamaan. Kaverilla oli ollut tallin naulassa 18 vuotta vakioratti semmoiseen jemmassa, heti muistin kun tämän ostin ja sitä sitten tiedustelemaan, niin kuinka ollakaan, oli just pari päivää aiemmin siivonnut nurkkia ja kaatopaikalle oli poistunut se...

Niitä parempia sitten? Luulin sinne huonompaan päätyyn tehneeni sijoituksen, kun syksyllä 1993 ostin mulle ekan -74 Dyanen. Kävi vain toisella pytyllä, pikkusen pehmeätä lattiassa, suht siisti maali päällä ja ajamattomat renkaat. Vähän semmoinen heräteostos, kun olin sinä kesänä vääntänyt kolme kuukautta kauppaa -58 DS19 laitteesta. Oli kaupanteossa välissä olleella kaverilla pilkkuvirhe hinnassa, niin ei sitten se toteutunut, ehkä onneksi? Tuota Dyanea on sitten hieman tullut rakenneltua, varusteltua, nopeahkoa tekniikkaakin välillä yms muuta teknisiä paranteluja. Käyty Amsterdamissa asti, palveli ainoana käyttöautona 9 vuotta, nyt muutaman vuoden hiljaista mutta tallessa on ja palautunee liikenteeseen? Omia ajoja tähän yksilöön vähän vaille puoli miljoonaa, että kai se pitää niputtaa vielä ja ajaa tuo lukema täyteen, ei montaa kymppiä puuttuisi? Ei kai ihan huono voi olla, ajettavuus ja ajomukavuus (sisämelua lukuunottamatta) varsin hyvä, ja kai tuon olisi hävittänyt jos ei olisi jotain mieleistä..?

Jos puhtaasti siitä lähtisi, minkälaista mukavuutta tarjoilee, niin tuossa kilpailee aika selkeästi Range Rover P38 ja Citroen XM V6 break. Molemmat lähes kaikilla varusteilla, ja tottakai automaattiaskilla nahkaan käärittyine sistustoineen. Semmoisia kivan eleettömiä isolla tiellä, tankillisen kerrallaan pystyi ajamaan ongelmitta niskavammaisenakin, ja täytön jälkeen jatkamaan toisenkin. Vikoja noissa oli, mutta sen verran enemmän ne tarjosi että viat unohtui pikaseen. Rangessa tosin oli korjaus-ajoaika -suhde hieman vinoutunut, XM:llä toisinpäin vaikka moni olisi voinut luulla varmaksi vikapesäksi. XM jäi ajosta alkua pitemmälle edenneen tyvilahon takia, vaan on se tuolla pihalla odottamassa hitsauskipinän syttymistä. Jos vielä elvyttäisi joskus, tosin osasyy elvyttämättömyyteen oli se että sillä liikkuessa jäisi pesueesta pari pois kyydistä. Joku XM:ssä kuitenkin on myös viehättänyt, kun yli 15 vuotta semmoisellakin tuli kurvailtua, yhteensä reilun puolisen miljoonaa kilometriä...

Sitten se yksi, mikä on hieman ristiriitaisi tunteita herättävä. Iso ulkoa, etenkin keulaa on, ahtaahko sisältä ja varsinkin kontin puolelta, muotoilu onnistunut paitsi peräpuolelta, nopeasti liikkuvaa mukavuutta paitsi voimakas kallistelu. Kuulemma kallis ylläpitää, etenkin moottorin osalta. Kyseessä siis Citroen SM, jossa Maseratin 2,7 litrainen nelinokkainen V6. Semmoinen pitkäaikainen haave, tasapainon hävittyä sain lopulta Harrikan myytyä niin siitä sai rahat konevikaisen hankintaan. Onhan se moottori hieman toisin tehty mitä suursarja-autoihin, mutta ei se mikään mahdoton ole. Täysin tuli käytyä läpi, paitsi venttiilinjouset joihin en osannut huomiota kiinnittää, ja se sitten aiheutti viimeisimmän pitemmän ajotauon. Napsahti yksi mokoma poikki, mäntä hipaisi venttiiliin josta aukesi lukot, ja sinne se sukelsi männän kaveriksi pyttyyn. Ja männän läpi päästyään öljytilaan... Osat on hankittu, koneistamoa pitäisi kiusata seuraavaksi... Mutta se kyyti kaikkineen, vielä en ole keksinyt mihin sitä parhaiten vertaisi. Jämäkkä jousitus pitkillä joustovaroilla, hävittää oikeastaan kaiken mitä tienpintaan on tullut, tasoittaa muuten täydellisesti mutta se kallistelu. Siihenkin on kyllä ratkaisu jo olemassa, osatkin tallissa, vaatii yhden poikittaista virtausta rajoittavan venttiilin eteen ja taakse. Ohjaus keskittää pyörät aina kun moottori käy, ja sitä keskitysvoimaa lisätään vauhdin kasvaessa, aika pirullisen raskas kääntää rattia kun vauhtia on lähelle pari sataa, paikallaan pyörittää yhdellä sormella, vaikka ratissa on kierroksia vain kaksi ja pyörät kääntyy kuin traktorissa eli aika paljon...

Monenlaista muutakin on käynyt hallussa, mutta nuo on ne mitkä löytyy sieltä ääripäistä. Vanhoja laitteita kaikki, vaan ei yhtään uudempia tee mieli edes harkita. Ehkä osaltaan siksi, että uudemmissa huolto/korjaushinnatkin on helposti enemmän mitä nykyisestä käyttöautosta sai maksaa. Sekä se että arvostan enemmän mukavuutta kuin varustehimmeleiden määrää..?

[LaaLaa]

Käyttöautoista Chevrolet Trailblazer ollut pitkäikäisin, ajoin sillä liki 250tkm /10v eli varmaan 35-40 mottia bensaa. Jos olisi ollut huono, olisi tuo 15-16L/100km ohjannut aika nopeasti vaihtamaan. Tyyppivikoja korjasin muutamia, mutta esim voimansiirrtosta ei koskaan hajonnut mitään. Kertaakaan ei tarvinut hitsata. Kertaakaan ei jättänyt tielle. Osia ja tietoutta löytyi jenkeistä hyvin. Mukava ajaa ja yllättävän ketterä, kun eturenkaat kääntyi reilusti.

Huonoista olen yrittänyt pysyä erossa

[Heguli]

Ford Kuga ehdottomasti huonoin. Se oli niin usein Veholla korjattavana, että niiden autovuokraamo myönsi mulle VIP-jäsenyyden, kun niin usein tarttin sijaisautoa Täsmennys: tämä siis oli työsuhdeauto, onneksi.....

Paras ehdottomasti viimeisen sukupolven Suzuki Grand Vitara. Niitä oli kaksi peräkkäin, molemmat automaatteja bensakoneella (2.0 ja 2.4). Yhteensä ajoin noilla vajaat 0.5 milj kilsaa ilman mitään ongelmia. Eli luotettavia autoja, mukavia ajaa, riittävästi tilaa, hyvä maastossa citymaasturiksi.

[Defemasiina]

Briteistä löytyy molemmat. Kehnoin 70-luvulla Imppi ja viimeisimmät 10 v nyt Defe 90 td5, ei turhia härpäkkeitä. Ja halvat osat. Tosin pitkässä välissä oli hyvät Tojo bjt ja hj.