Ineos Grenadier

[landman]

Pitihän se koeajaa, kun tuli tilaisuus. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vankan tuntuisiin oviin. Sisällä Recaron tekemä kuljettajan istuin säätyy onneksi ihan mekaanisesti. Istuma-asento reilut 190cm. pitkälle on ihan hyvä ja istuin tukee hyvin sivu suunnassakin. Autossa istutaan todella korkealla, varsinkin suhteessa konepeltiin joten näkyvyys lähelle eteen todella hyvä. Mittaristo tuntui oudolta, kun edessä on vain pieni ruutu, jossa on vain varoitus- ja merkkivaloja toiminnoista. Keskinäytössä sitten nopeus, kierrosluku ja muut mittari tiedot. Käynnistys perinteisesti avaimella. Bemarin kuutos dieselin ääntä ilo kuunnella kiihdytyksissä. ZF:n 8-lovinen automaatti vaihtaa pehmeästi. Jousitus tuntuu toimivan miellyttävän jämäkästi olematta liian kova. Maantiellä auto on hiljainen maastoautoksi ja suuntavakavuus on ihan hyvä. Ohjaus on ihmeen tahmea, se ei palaudu itsestään käytännössä ollenkaan. Myös peruuttaessa sama tahmeus tuntuu, vaikka koeajon aikana ajoalusta oli joko lunta tai jäätä. Maahantuojan mukaan tehdas olisi suunnitellut ohjauksen niin ettei se lyö näpeille maastossa, mutta tuntuu että siinä olisi menty jo liian pitkälle. En tiedä johtuuko jähmeys liian jäykästä ohjausiskarista? Olisin jopa kokeillut käyttää sitä irti, mutta toisen pään kiinnitysmutteri oli sen verran piilossa niin en viitsinyt maassa maaten irrottaa. Ohjausiskari on vähän huonossa paikassa akselin edessä ja hiukan akseliputken alapuolella. Ineos Grenadierissa näyttää olevan caster kulman säätömahdollisuus niin etu- kuin taka-akselillekin. Etuakselin kääntöpäässä näkyy olevan tuplaristikko yleisemmän vakionopeusnivelen sijaan. Järeän tuntuisissa akseleissa on nelilinkki tuennat panhard tangoin. Alustaa tutkiessa paljastuu rungon ja rakenteiden järeys. Rungossa on myös valmiina kiinnityspisteet esim. helmasuojille. Edessä jäähdytin tulee melko alas, mutta se on suojattu teräs panssarilla. Polttoainesäiliön alla myös teräs panssari. Jakovaihteisto mukavan ylhäällä. Autossa on jatkuva neliveto keskitasauspyörästöllä, jonka saa lukittua kahvalla mekaanisesti. Samalla kahvalla kytketään myös alennusvaihteisto. Sähköiset tasauspyörästöjen lukot kytketään kattokonsolin katkaisijoilla, ensin taka sitten etu järjestyksessä vain mahdollista. Lukkojen merkkivaloissa sellainen erikoisuus, että vilkkuminen lakkaa vasta ABS- moduulin havaittua nopeuseron pyörien välillä vaikka lukot olisivatkin irronneet todellisuudessa jo aiemmin. Tästä johtuen merkkivalot tuppaavat vilkkumaan välillä turhaan pitkiäkin aikoja. Kokonaisuutena autosta jäi hyvin positiivinen vaikutelma järeänä ja työkonemaisena, todennäköisesti rakenteet pitkään kestävänä maastoautona ilman turhaa hienostelua. Ohjaukseenkin varmaan tottuu ajan mittaan, mutta taas Jimnyllä ajellessa huomaa että sen voisi tehdä paremmaksikin! Vetokykyä on täydet 3500kg, joten ehkä tässä hommassa on hyötyä suuresta n.2800kg. omapainosta. Muutamia lastentauteja koeajoyksilössä oli esim. lämmityslaite ei puhaltanut kunnolla lämmintä pikkupakkasessa maahantuojan korjausyrityksestä huolimatta. Kuulemma muissa yksilöissä lämmintä tulee kunnolla? Vakio rengaskoko 265/70R17 voisi olla tuhdimpikin. Toivottavasti myynti lähtee kunnolla käyntiin täysin uudella merkillä ja mallilla, onhan tämä mielenkiintoinen ja erottuva tulokas nykyiseen mielestäni liikaa citymaasturimaiseksi muuttuneeseen maastoauto valikoimaan.