No jaa. Toitsuista olen tykännyt. Pari ruiseria on ollut. Hj palveli vajaat parisataa tuhatta mainiosti. Pitempää siivua tuli ajettua aika paljon, samoin raskaampaa työajoa kärryn kanssa. Isommin ei tarvinnut edes korjailla. Bj on tuossa edelleenkin vähäisellä käytöllä. Se on tullut aina ajamalla kotiin viimeisen 27 vuotta. Ekat 5 vuotta palveli taloutemme ainoana autona.
Pari ysärin alun corollaa on ollut. Todella lujia ja tylsiä pelejä. Pitkällä ysikakkosella ajettiin meillä noin 230000-400000. Huollettiin ajallaan, korjattiin harvoin. Halvin autoistamme joka suhteessa. Aina avaimesta käyntiin ja ajamalla perille.
Huonoimpia ovat olleet ehdottomasti suzukit. Ekasta lianasta halkesi etutasauspyörästö. Toinen samanlainen sulatteli katalysaattoreita ym. konepuolen vikoja, sitten väsähti laatikko. Molemmilla kilsat tuhoutumisen aikaan alle 170000. Molemmat ostettu merkkiliikkeestä kunnossa olevina.
Mikä sitten on hyvä auto? Tärkein on toimintavarmuus, lähtee käyntiin tarvittaessa millä tahansa kelillä ja vie perille. Hoitaa tarvittavan kuljetustarpeen niissä olosuhteissa missä käyttö tapahtuu. Käyttökulut vaikuttavat myös nykyään melkoisesti. Puhtaasti harrasteautolla tämä ei tietty ole ensisijainen ongelma. Nykyään arvostan jonkinlaista vaivattomuutta, ettei olisi koko ajan jotain pientä fiksiä vaativaa.
Jonkinlainen positiivinen fiilis täytyy autossa olla, ettei aina ketuttaisi liikkeelle lähtö.
Yleisesti auton voi tuomita huonoksi hyvinkin nopeasti, toisaalta itse hyväksyn auton hyväksi vasta vuosien käytön jälkeen.
|