Harmillisen hiljainen keskustelu. Itse lajin parissa jo hetken mukana olleena, olen näihin esitettyihin kommentteihin törmännyt tässä vuosien varrella useinkin. Ja kuten on sanottu, ei munaa ole ilman kanaa ja toisinpäin. Eli kilpailijat tuovat katsojat ja katsojat tuovat lisää kilpailijoita. Tätä varten yritän aina miettiä asioita monesta eri kulmasta.
Mun mielestä kilpailijoiden kannalta olisi parasta, että säännöt ovat jokaisessa kilpailussa samat. Näin he voivat rakentaa sen yhden auton jolla ajaa joka kisassa. Samaten yhtenäinen jaksotuomaritoiminta on tärkeää. Jos tulkinnat ja toiminta vaihtuu joka kisassa, vie se todennäköisesti motivaatiota kun et voi keskittyä pelkästään ajamiseen vaan siinä sivussa pitää muistella saiko tässä kisassa eturengas osua porttiin vai ei. Varsinkin uusilla kuskeilla on oletettavasti jo ihan tarpeeksi haasteita opetella ja sisäistää virhepistesäännöt. Lisäksi tämä vähentää turhaa kinastelua jakson/kisan jälkeen. Joskus aikoinaan olen pitänyt jonkun ajopäivän yhteydessä ihan ”kurssin” kuskeille miten noi säännöt menee ja miten niitä tulkitaan. Keskustellen ja havainnoiden ajan kanssa niin kyllä ne oppii. Ja kuten aina sanon kaikille, mutta varsinkin tuoreille tulokkaille, kysykää, kysykää, kysykää. Ne virhepisteet on kuitenkin ne millä se sijoitus ratkaistaan.
Katsojien kannalta tärkeää on saavutettavuus, palvelut, tapahtumien näkeminen ja hinta. Ja ei tässä järjestyksessä. Mitä tuolla yleisön joukossa olen ollut ja jutellut ei-harrastajien kanssa niin pääsääntöisesti ovat yllättyneitä miten näyttävä laji on. Tätä helpottaa se, että pääsevät näkemään autot ja todella läheltä ja jaksojen sijoittelu jos on hyvä, voivat seurata useaa ajosuoritusta yhdeltä paikalta. Ja näitähän me halutaan sinne katsomoon, koska siinähän saattaa jollain se offikärpänen puraista ja tulee hankittua oma pikku maasturi.
Josta päästäänkin taas niihin kilpailijoihin. Mä haluan pitää osallistumiskynnyksen matalana ja HS luokkahan on täydellinen tähän. En rehellisesti sanottuna usko, että ikinä tullaan pääsemään Trialin kultavuosiin jolloin kaikki halukkaat eivät mahtuneet kisaamaan ( raja oli 60 autoa), mutta miten me saadaan näitä jo lopettaneita ja muita ”Menneisyyden vankeja” tulemaan ajamaan edes sen yhden kisan? Kun huumorilla olen promonnut Seniilisarjaa, niin on käynyt ilmi, että näitä vanhoja kilpa-autoja on edelleen tallien nurkissa ja navetoiden takana. Näitä mä haluan myös viivalle. Mutta jos yhden kisan aloitusmaksu huitelee useissa sadoissa, uskon sen hillitsevän ajohaluja. Nämä kuskit eivät ole niitä mitkä tulevaisuudessa tulisivat enää ajamaan koko kautta, mutta lähtöluettelossa näyttävät hyvältä. Tänä vuonna parin viimeisen kisan lähtöluettelot olivat jo positiivisia ajatuksia herättäviä. Meillä alkaa olemaan sitä toista sukupolvea kisaamassa. Oli järkyttävää tajuta, että osa kuskeista ei ollut edes syntyneet kun itse lajin pariin tulin, osan olen nähnyt ekan kerran vaipoissa ( ja ilman) sellaisina polven korkuisina. Mutta tämä on hienoa ja tätä olen toivonut jo vuosia. Nyt vaan pitää saada nämä pidettyä mukana.
Yksi ryhmä jonka toivoisin todella kommentoivan tähän, on sellaiset jotka ovat ajaneet kisan, pari tai muutaman, mutta kokivat, ettei tämä trial ole se mun juttu. Miksi? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Olisitteko kaivanneet jotain tukea/muutosta/tietoa lisää?
Lopuksi haluan sanoa, että vaikka kuinka yksittäinen ihminen haluaa järjestää kisan, fakta on, ettei se onnistu ilman suurta talkoolaisten ja vapaaehtoisten joukkoa. Arvostetaan myös heitä ja kohdellaan kaikkia asiallisesti. Yksi suuri kuluerä kisan järjestämisessä on tämän ison joukon paikalle saaminen ja ruokinta. Toinen asia josta en halua enkä tule tinkimään. Nämä ihmiset sen kisan lopulta läpi vievät.
Nämä ovat sitten kaikki ihan henkilökohtaisia mielipiteitä ( niitä olisi vielä paaaaljon enemmänkin mm. noista vastuista, järjestämisestä, säännöistä), eli eivät edusta meidän seuraa millään tavalla.
|