Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja wikke
Niin, vaanen millä korkeudella se naula silloin kovin kauan sitten ollut?
Muorini muisti aikanaan erästä vanhaa lahoa leppää aikoessani ruveta kaatamaan, että hänen veljensä eli enoni oli siihen oksanhankaan joskus laittanut vanhan löytämänsä hevosekengän "pikkupojan silmienkorkeudelle". Joka sittemmin kasvanut sinne sisään. Löysin minäkin sen kaakinkalossin. Mutta noin kolmen ja puolen metrin korkuudelta. Eikä enoni ikinä, edes muksuna, ole ollut järinkään pitkä...  |
Väärin muistettu. Ei puut kasva silleen että olemassaolevat oksat nousisi ylöspäin.