Summa summaarim, vuosi 2020...
Viime vuonna ei ollut oikein mitään kunnon tapahtumia, kaikki oli peruttu. Sisulla ei käyty oikein missään, mutta Mil Safareilla päätettiin suunnatta kesälomalla.
Sitten muistin, että kardaanit eivät taida olla ihan kohdakkoin?
Etukardaani oli hieman pielessä. Kuvassa näkyy kuinka selkeitä ovat Sisun kardaanin kohdistusmerkit.
Kuten kaikilla kovien kilpa-autojen kanssa, ennen varsinaista koitosta ajetaan shake down testi.
Se sujui oikein loistavasti. Päätimme käydä kesämökillä, joka on 20 kilometrin päässä. Pientä mukavaa, mutkaista ja mäkistä tietä. 10 kilometrin kohdalla kytkin alkoi vähän luistaa. 15 kilometrin kohdalla se luisti oikein helvetisti. Koitin lämmittää kytkintä, josko siellä olisi öljyä, mutta ei minkäänlaista vaikutusta. Luistaa kaikilla vaihteilla, tehoa oli vuonna 1973 se 100 kW, vuonna 2020 mitä lie.. Ei käyty mökillä, vaan ajoimme varovaisesti suoraan verstaalle.
No voi helvetin perkeleen perse. Kytkin luistaa, ja huomenna pitäisimme ajaa Pornaisiin, reilu 200 km siivu.
Ei muuta kuin korjaamokäsikirja auki, kohdasta KYTKIN. Se on säädettävä, ja sen säädön voi mitata kun ottaa suojatulpan pois. Autoon on muistaakseni vaihdettu kytkin Vekaranjärvellä vuonna 2000, ja säätöruuvi oli juurikin mitassa 40 mm, mitä uuden kytkimen kanssa kuuluu olla.
Heh sentään, nyt kun säädän ruuvin mittaan 62 mm, niin huolet häviää, kytkin pitää, ja voin ajaa taas ainakin 20 vuotta.
Säädin ruuvia pidemmälle, ja kytkin alkoi pitämään. Mutta jossain 50-55 mm kohdalla kytkin ei enää irroita?? Mitäs persettä tämä on? Ruuvailin kaikkia mahdollisia säätöjä, ja kaiki menee vain huonompaan suuntaan.
Heinäkuun viimeinen ilta perjantaina on lämmin ja kaunis, mutta se ei auta, nyt vituttaa.
...
Loppujen lopuksi käytin kytkimen pääsylinterin kolme kertaa viilapenkissä. Ilmasin järjestelmän, painaen työsylinterin ilmausnipasta nestettä säiliöön, kolme-neljä kertaa. Säätöruuvi tuli johonkin 50 mm jotain kompromissiin. 62 mm oli täystin mahdoton, sitäkin kokeilin. Mutta kuntoon se pirulainen tuli, ja matkaan lähdettiin lauantai aamuna. Kytkin irrottaa hieman huonosti, mutta eiköhän sen kanssa pärjää.
Lauantai aamun usvaa. Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma.
Moottoritiellä suurin ongelma oli Tokmannin radiokuulosuojaimet. Niistä ei tahtonut kuulua kuin Radio Nova. Tämä oli mielestäni melko suuri haitta ajon aikana. Jakolaatikko kävi kuumana, muttei kuitenkaan lorottanut öljyä alleen. Kaksi kertaa pysähdyimme noin 220 km aikana.
Perillä ajoimme, siis minä ja nuorempi 13v poikani, maastossa tämä Masin perässä. Ihan hyvin kulki, lukkoja käytin yhden kallion päällä.
Oma sotaratsu maastoajon jäljeen.
Järjestävän seuran toimesta pääsimme pienelle Neuvostoliittolaiselle pick-up ajelulle. 39 litrainen V12 luo tunnelmaa. Härvelin on myös uiva. Koitimme ehdottaa pientä uinti demostraatioita jollain läheisellä lammella, mutta toisesta taka propellista puuttuva käyttö kardaani vesitti idean. On muuten isompi vehjes kuin mitä kuvan perusteella voisi kuvitella. Ottaa kuorma-auton kyytiin ja ui senkin kanssa. Leveys yli 3 metriä.
Pakollinen kuva MAZ-537 kuorma-autosta, karhutölkki renkaan päällä. 1600 mm korkea rengas on, siis öö, 63 tuumaa korkea.
Volvo joukkue, joka ymmärsi sekä maastokuorma-autojen että karhutölkkien päälle. Huomatkaa yläampuja, joka on tarpeen näin Korona-aikana.
Kun moottorit sammuivat, niin avautuivat juomat. Ilta meni saunoessa, grillatessa, ja mukavia jutellessa. Kiitos kaikille seurasta vielä näin jälki käteen. Sitten kaikki hiipivät yöpuulle telttoihin, majataloon, kivien koloihin, mihin lie.
Seuraavana päivänä starttasimme kotia kohti. Käytimme samaa kahden pysähdyksen taktiikkaa. Välillä tuli vettä oikein reilusti, mutta onneksi kuskin tuulilasin pyyhkijä toimii. Ohjaamo vuotaa vettä, ja navigaattoria sekä hienoa kiinalaista GPS-nopeusmittaria sai pyyhkiä kuivaksi välillä.
Jo menomatkalla konetiellä alkoi perä vuotamaan hieman öljyä kuskin takapyörään. Tulomatkalla sitä tuli lisää. Kotiverstaalle päästyäni otin pyörän ja rummun pois, että onko jarrutkin öljyssä?
(Huomaa rankkasateessa 100 km ajetut pyörät ja pyörän napa, eivät ole juurikaan peseytyneet mudasta. Sen verran lämpimänä käyvät konetiellä.)
Eivät olleet. Jarrukilvessä on eräänlainen juorureikä, mistä öljy pääsee vuotaan pois. Sieltä se roiskui renkaaseen. Pesin paikat puhtaaksi. Takajarruissa on hyvät ja paksut liinat jäljellä, ei lopu näillä ajeluilla ikänä. Jarrut ovat muutenkin Proto-Sisuissa yli mitoitetut, samat kuin oikeasti työtä tekevissä rahtiautoissa.
Noin 500 km saatiin kiinalaiseen GPS-matkamittariin vuonna 2020. Kytkin on alituinen murheenkryyni. Syksyllä hankin toiset käytetyt pää- ja työsylinterit, josko niistä oli tulevaisuudessa apua vaivoihin.