Pään/niskan vammat, siitä seurannut tasapainohäiriö muiden häiriöiden lisäksi, joka on kiusannut viimeisen viistoista vuotta. Nyt sitten tuli tempaistua maaliskuun alkupäivinä hienosti takaraivolleen jäälle, ja kuntoutus lähtee näemmä sitten alusta taas liikkeelle...
Vihdoin kun olikin jo päässyt eroon kipulääkkeistä, ja hiljalleen saanut niskan toimimaan kuten kuuluu, niin ei sitten ole viimeiseen kuukauteen isommin päätä käännelty, askartelut on olleet aika vähissä, nukkuminen samaten, ja ristuksen kova särky päässä jälleen. Ja relaksanttien kanssa eletään, ja on palattu popsimaan tramalia taas...
Niin, ja se tasapaino, joka on kadotettu sellaiseksi ettei oikein kaksipyöräisillä pystyssä meinaa pysyä, nyt ei näköjään kävellenkään jos ei ole varuillaan koko ajan. Pihlajaa silputessa, ja sen jämiä kuskatessa, pariin kertaan nurtsille nurin, ja tänään tallin portaikossa. Jännä kun ei edes varoita, vaan löytää vaan ittensä kaatuneena. Vielä onneksi ilman isompia vaurioita, mitä nyt joku naarmu tuli kyynärvarteen Rangen imusarjasta, mutta naarmujahan ei lasketa...
Vähän alkaa olla väsynyt olotila niskan kanssa pelaamiseen, ja pääkipuun. Sekä siihen ettei ajatus oikein meinaa pysyä kasassa, saati muistaa oikein mitään...
Tosin onnellinen saa silti olla että vielä kävellään, ja että saa edes jotakin touhuttua. Sitä kun vaan mieli haluaisi tehdä kaikenlaista paljon enemmän mitä kroppa sallii, sekin pyrkii hitusen ärsyttämään. Ideoita kun kuitenkin pursuaa entiseen tapaan, joskus jopa toteutuskelposia, vaan kiva olisi saada edes osa toteutettuakin...
|