Summa summaarim, vuosi 2017...
Toveri ZAUn kanssa olemme tuota Sisun alkuperäistä maalia selvitellyt jo hyvän aikaa. Mutta viimein se selvisi, tarvittiin ZAUn varmuusvarastosta löytynyt uusi A-45 ovitasku. Kiikutin sen paikalliselle automaalarille, se heidän skanneri näytti tätä.
Teetin heti pienen purnukan tuota maalia, ja tulos oli tämä. Tuo lattaraudasta ja 11 (!) millin pyörötangonsta tehty laitasarana on maalattu kaavan mukaan. Taustalla oleva ovitasku on Sisun maalaama. Ja katos vaan, samaa väriä ovat! Eihän se vaatinut kuin kaksi vuotta, kymmeniä kyselyjä moneen paikkaan, jne. Mutta kun saatiin hyvä värimalli, niin heti löytyi. Omassa Sisussa tuota alkuperäistä väri on esillä noin 2x3 cm alue ovenkarmissa...
Keväällä viritettiin pojan kanssa Leylandia. Tilapäinen, 14 vuotta vuotta paikalla ollut mikälie hätä-apu ilmansuodatin sai lähteä, ja uusi (käytetty) paikallismoottorin putsaripönttö kiinnitettiin lavan verkkoon. Tuo putsari on tarkoitettu 400 hevosvoiman koneisiin, riittänee vapari-leukkuun? Vihreä letku on (käyttämätöntä, kerrankin) paskaputkea, oikein viimeisen päälle kovaa kampetta.
Kuva tuli väärinpäin, mutta saatte sentään niska jumppaa, nörtit.
Kalkun huutokaupissa tuli käytyä keväällä ja syksyllä. Masia tekisi vähän mieli?
Ennen joulukuun ajoja teki mieli testata valoja. Vain yksi lähivalo paloi, ei ehkä ihanne tilanne? Sulakkeista oli päädyt palaneet, alumiiniset kun vaihtoi kuparisiin, niin ongelmia oli vähemmän. A-45 Sisussa on ollut alunperin hehkulamppu umpiot. Tähänkin yksilöön on vaihdettu H4 halogeelit, mutta toinen lamppu olikin hehkulamppu malli! Kaivoin omia varastoja, ja löysin Pajeron (easterbunny...) vanhoja 7 tuuman Hella umpioita. Hella sopi hienosti Sisun lampun kuoriin, mutta kiinntys klipsujen kanssa oli ohjelmaa. Ne pienet rautalangasta taivutetut väkäset ovat joko ruostuneet olemattomiin, tai sitten ne singahtivat avatessa hevon kuuseen? Voi v*ttu sentään näiden kanssa. Onneksi UAZin varaosista löytyi sopivia klipsuja, eläköön Suomi- Neuvostoliito seura.
Kuvia tästä episodista ei ole, käyttäkää mielikuvitusta.
Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä erään vakavasti otettavan armeija-ajoneuvo harrastajan luona. Rivi on vakuuttava, mutta kovin Neuvostoliittolainen, niin lisäsimme sinne palan kotimaisuutta, koska Suomi 100v.
Muutama päivä siitä oli Patrian huutokaupa Hämeenlinnassa. 130 kilometriä suuntaansa, no problemo. Sisu toimi kuin Valmet seinäkello, miehistö (sisua45 ja hänen 16 v nuorisohuligaani poikansa) vain tahtoivat väsyä. 84 km/h oli tavoite nopeus, konetiellä se oli helppo pitää.
Tänä vuonna Sisu taittoi noin 1000 kilometriä. Eihän se paljoa ole, mutta vanhalle armeija kuorma-autoille ihan hyvä määrä. Nyt Sisu on ajettu verstaan taakse talvi unille, ja akut otetaan pian sisälle.