Täällä näiden paikallisten ratojen kanto ja kivimäärä on melko suuri eli siihen kestävyyteenkin varmaan pitää uhrata ajatusta. Amerikan malli ei varmaan ole pöllömpi aavikko-olosuhteissa.
Eli montenegron radalla olisi ilo päästellä reilummilla joustoilla varustettuna. Worrycrossissa saattaa tommoiset sievät ratkaisut epähuomiossa ottaa liikaa kipeää.
Tämä on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen perusidealtaan eli jatkakaa samaan ennakkoluulottomaan malliin. Kun se jäykkä akseli ei välttämättä aina ole paras ratkaisu...