Kissoista
 

http://forums.offipalsta.com/showthr...t=62808&page=3

Vaikka tämä thredi on suljettu niin silti...

Eilen illalla oli patry alkamassa meillä ja kun yksi vieraista saapui niin näki kun auto ajoi kissan yli villani edessä. Yliajaja ei pysähtynyt, ehkä ei huomannut.

Kissa jäi eloon mutta selkäranka ja takajalat murskana. Vieraani joka tapauksen näki tuli ja pyysi jotain jolla lopettaa kärsimysket ja annoin hänelle ison vasaran jota pidän dyynijeepin mukana ja hän hoiti lopetuken mielestäni asiallisesti. nyt vaan oli niin että kyseessä oli kissa jota olin ruokkinut viime syksystä ja puolustanut muita kulkukissoja vastaan. Nyt se ei enää ole naukumassa ruokaa kun tulen himaan.

En voi ymmärtää miten tällainen voi tuntua niin voimakkaasti. Taustalla soi Ramsstein ja olen olevinani niin kova jätkä...

Hankittaessa lemmikkiä pitää muistaa että yhteiselo on vain väliaikaista,siitä pitää pystyä luopumaan joskus.


Sama pätee naisiin..

Lemmikeistä pääsee tosin eroon helpommalla ;)

Tuon takia meidän Musti kissa pysyy villan muurin sisäpuolella.. Meidän nurkilla kissoja on viety ruokapatoihinkin.

Leikki leikkinä, Pete, Qatar on kuitenkin sivistysvaltio...

Pahalta tuntui se että joutui omin silmin todistamaan tapahtunutta.

Mielestäni osoitti vieraaltasi selkärankaa lopettaa kissa, yleensä sellaisessa hektisessä tilanteessa, joka juuri sattunut, ei omistaja tai eläimeen kiintynyt hoitaja pysty ajattelemaan rationaalisesti, joten on aivan ymmärrettävää, että monelle tekee tiukkaa lopettaa oma tai tuttu eläin.. Fakta on kuitenkin se, että eläin on AINA ihmisen armoilla, joten jos ja kun eläimen ottaa, on se viimeinen palvelus tehtävä ja esim lopettaa vakavasti sairas ja kärsivä eläin, vaikka eläinten hoito ja lääkkeet ovat samalla tavalla parantunu kuin ihmistenkin! Mutta rajansa kaikella!

Totta kait se tuntuu pahalle, jos olet hoitanut ja ruokkinut kissaa ja varmasti siitä ollut seuraa puolin sun toisin! Osoittaa vain tervettä empatiaa ja et ole tunnevammainen ihminen, kun tunnet mielipahaa, että nyt sitä kisua ei enää ole! Kyllä se siittä, vähä lisää Ramsteinia ja nupit kaakkoon!! :)

Mielipaha on hiukan lievä ilmaisu, mutta kiitos Nana, näinhän se menee...

Eläimeen kiintymistä ei pysty ymmärtämään ihminen, joka ei ole sitä koskaan kokenut. Se voi olla todella voimakasta ja eronhetki ottaa koville. :(
Mä näen vieläkin unia säännöllisesti mun kissasta, joka lähti jo yli vuosi sitten..

Vain aika parantaa...

Piti tulla onnittelemaan skorpioneja, mutta nyt ei voi. Tunteva ihminen kiintyy eläimeen, olipa se koira, kissa, tai mikä tahansa eläin. Voi hirveää, miten pahalta tuntuu.

Mullakin tulee usein mieleen mun ensimmäinen kissa, jonka ilves vei vuoden iässä. Koskaan en ole tykänny kissoista, mutta tää vei jalat totaalisesti alta. Istui käskystä ruoka-aikaan, nautti kylpemisestä lavuaarissa ja sunnuntaisin paras leikkipaikka oli tyhjä kaljalaatikko :D

Minulla ei ole ollut aikuisiällä kissaa, mutta lapsena oli useita. Myrkky, tai ampuja kissat vei. Voi, kuinka niitä kissojani itkin ja ikävöin.

Kerran tytär toi meille löytökissan, joka vietti meillä runsaan vuorokauden. Kiinnyin jo tuona aikana kissaan. Vein kissan kuitenkin Karsikon löytöeläinkotiin, koska ajattelin, että kissan omistajat kaipaavat kissaansa. Ilmoitin myös radiossa löytökissasta. Toivon vieläkin, että kissa on saanut uuden kodin, eikä se ole kokenut samaa kohtaloa kuin naapurin kissa.

Tietenkin toivon, että kissan alkuperäiset omistajat ovat vaivautuneet kyselemään kissaansa ja hakeneet kissan itselleen takaisin, huolimatta siitä pienestä korvauksesta, jonka löytöeläinkoti veloittaa.

Ohoh! Tappaminen on siis helppoa!

Huhhuh, sinä odottava äiti! Onnea kuitenkin odotukselle!

Ootko säkin niin vitun yksinkertanen!! Lemmikin voi viedä vaikka helvetti löytöeläinkotiin, mutta akastas/ukostas et välttis pääse eroon vaikka kuinka veisit käräjille avioerohakemusta!! Mutta mitäpä muuta sinun kommentiltas olisi voinut odottaa.... :eek:

Älä hyvä ihminen kiihdy. Se vaikuttaa vauvaan....

Olen ehkä yksinkertainen, mutta kahta kertaa en tee samaa virhettä - opin yhdestä!

Eläimiä voi ja pitää rakastaa, koska niillä ei ole taitoa, eikä kykyä käyttäytyä väärin.

Äidilleni ilmestyi koditon kisu jota hän alkoi ruokkimaan, sitten ilmestyi toinenkin koditon ja hänkin sai ruokaa. Arkoja kummatkin, toinen vähän rohkeampi. Keskiviikkona mieheni lähti äidilleni ja pihaportin kohdalla oli auto pysähdyksissä, toinen kissoista oli jäänyt alle mutta ei ollut kuollut. Yliajajat ottivat kissan kyytiin ja veivät lopetettavaksi, takapää oli murskana. Hienosti tekivät kun pysähtyivät ja hoitivat tilanteen, kiitos heille. Äidilleni ei voi asiasta kertoa, herkkä kun hän on. Pitää vain puhua että jospa se toinen on löytänyt toisen kodin ja tämä toinen kesyyntyisi ja jäisi äidille. Niin surullista kuitenkin se on vaikka oli vain koditon kissa. :(

Jos nyt sitten riittäs taas Skorpparia tältä erää, tai vaikka koko loppu vuodelta, Kitoos!!
En ole mikään hyvä ihminen, ainakaan sinulle, mitään et tiedä minun kiihtymisistäni tai vauvoista, joten vaikene!!

Samalla tavalla ajattelin itsekin äidin vielä eläessä, ettei ikäviä asioita pidä kertoa hänelle. Näin jälkeen päin ajatellen tulee ihmeteltyä, miksi me suojelemme ja salaamme vanhuksilta asioita. Itse ainakin toivon, että minulle kerrotaan ikävätkin asiat suoraan. Ei siitä säry.

Aikoinaan veljeni ajoi kolarin ja minulle kerrottiin vain osatotuus, koska olin juuri synnyttänyt esikoiseni. No, kyllä minä sen asian selvitin itsekin ja sain selville, että veljeni oli loukkaantunut hengenvaarallisesti. Parempi kertoa totuus kerralla, eikä ripottelemalla. Mutta kukin tyylillään.

Eikö toellakhaan voi tietää vauvoista, mieki vain tiesin jo 19.7.2010
vaikka vaikenemista vaaditaankin , nii älä missään nimessä kadota terävää kynääsi!

IK! :D

Tiedät varmaan, miten vaiennushätistelyihin suhtaudun. ;)

Mutta takaisin kissoihin. Ei paljon järki päätä pakota tuonkaan teon tekijällä.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ko...asp?id=2270572

Sairasta

Ihmiset jotka eivät pidä kissoista olivat luultavasti HIIRIÄ edellisessä elämässään.

Onhan tuo kova pala menettää oma lemmikki.

Pitäkää kissoja kiinni ja koirianne. Koirilla on kiinnipitoaika jota pitää kunnioittaa, siks ihmettelen että miks kissoja pidetään vapaana. Metsästyskoiriakin auton alle jää, mutta mun mielestä saa itseään syyttää että koiran kanssa harrastaa liian lähellä teitä!

Meidän yksi kissa pitää ulkohiiret loitolla ja toinen vahtii sisällä :D
Onhan kissa saalistaja ja miten se saalistaa jos on kiinni :) ja pitäähän metsästyskoiran juosta vapaana eihän se muuten riistaa löydä :D
Harmi se on jos lemmikit kissat/koirat kuolevat tapaturmallisesti .

ps. 2 kissaa,2 koiraa ja 4 kanaa :D:D:D

Mutta ymmärsit varmaan mun pointin? :) Kyllä mä mun ajokoiran kanssa metsällä käyn, mutta en sitä vapaaksi omasta pihasta päästä, vaan menen sinne mettään kauas liikenteeltä ja vielä varuuksi hyvät heijastinliivit päälle jos sattuu huonolle alueelle ja pimeän aikaan. Ihan vain sen takia että sekois varmaa päänuppi jos se auton alle jäis :S

Ja ihan yhtälailla ne kissatkin vapaana voi jäädä auton alle...

Eipä vois esim. hirvestääkään koiralla oikeen missään jos noin ajattelee. Hirven siirtymät toisinaan pitkiä ja koirat sitkeitä seuraajia. Oman harmaan saanu pahimmillaan reilun 30 km siirtymän jälkeen kiinni, oli jo tuollakin välillä monta tien ylitystä. Riistan peräs oleva koira on vielä sellanen värkki ettei se näe eikä kuule mitään muuta, yhen kaverin jämtti jäi just junan alle, kuono lähti junan mukaan ja silmät törrötti 5cm pitkällä päästä.:(